Valkoista kultaa, ihan parasta! Kun monet tuskailivat viikko sitten sakeaa lumipyryä, itse olisin halunnut hyppiä riemusta. Vihdoinkin kunnolla lunta.
Olin menossa pitämään illalla triathlonvalmennusta ja treenin teemana oli juoksu, mäkivedoilla ja -loikilla höystettynä. Kun treeni oli alkamassa, kohtasimme aika monta epäuskoista ilmettä. Ihanko tosissaan me olemme menossa ulos juoksemaan? Moni oli pitänyt jo aivan varmana, että treeni muutetaan joksikin muuksi.
Todellisuudessa saimme tehokkaan, hyödyllisen ja ennen kaikkea todella hauskan treenin tehtyä. Pakkasta ei ollut liikaa, mäki oli jossain vaiheessa aurattu, ja luminen pinta vaimensi askelta juuri sopivasti. Luonto oli kauneimmillaan. Päätimme hyödyntää täydellistä treenimaastoa ja tehdä harjoituksen lopuksi vielä vetoja umpihankeen. Lunta oli melkein polveen asti ja se pöllysi ihanasti spurttaillessamme tasaisen nurmialueen laidasta toiseen. Toistin umpihankivedot vielä seuraavana aamuna, kun olin pitämässä treeniä erään toisen yrityksen porukalle. Siellä ulkomaalaiset vahvistukset katsoivat ensin hieman epäuskoisesti, kun osoitin juoksupaikan, mutta innostuivat sitten täysillä mukaan.
Moni kokenutkin juoksija pelkää talvea aivan turhaan. Luminen pinta pehmentää asvalttitiet mukaviksi ja eikä pakkaslumi ole edes liukasta. Lumessa juoksun voi ottaa myös tekniikkaharjoittelun kannalta; Lumeen tallautuneet pienemmät polut pakottavat lyhentämään askelta, käyttämään aktiivisesti nilkan pieniä lihaksia, aktivoimaan keskivartaloa ja kehittävät näin koordinaatiota.
Pakkanen taas on pukeutumiskysymys: juostessa harvoin tulee kylmä, mutta kovalla pakkasella on tärkeää muistaa oikeaoppinen kerrospukeutuminen (=hengittävät kerrokset, ei puuvillaa väliin), hyvät, lämpimät hanskat, kaulaa suojaava buffi ja lämmin, mutta hengittävä pipo. Oikein kovalla pakkasella (enemmän kuin -15) ei toki enää kannata tehdä hengityselimistöä liikaa kuormittavia harjoituksia, mutta peruslenkit onnistuvat kyllä kovemmallakin pakkasella.
Lumi tarjoaa myös loistavan alustan suojuoksun tapaiselle treenille, jossa kehitetään sekä lajinomaista voimaa, että hapenkuljetuselimistöä. Hyvän verryttelyn jälkeen tehdyt vedot umpihankeen ovat paitsi hauskoja, myös tehokkaita. Vetojen määrään ja mittaa voi säädellä harjoituksen tarkoituksen ja paikan mukaan, mutta esim. 1-2 minuutin vedot aktiivisella kävelypalautuksella toimivat hyvin. Muuhun harjoitukseen voi hyvin yhdistää lyhyitä, 50-100 metrin spurtteja. Hangessa polven nostaminen korostuu ja keskivartalo joutuu myös kunnolla töihin. Paikan valinnassa kannattaa suosia mahdollisimman tasaisia alustoja, esimerkiksi nurmi- tai hiekkakenttiä.
Hiihto on tietenkin talvilajien ykkönen, siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa. Älkää linnoittautuko sisään, vaan antakaa talvelle mahdollisuus. Lumen narskuminen lenkkarin alla on yksi kauneimmista äänistä.
Iloisia lumitreenejä!
Johanna
tahto 