Pahoittelut hiljaisuudesta… kevät on tunnetusti juoksun kulta-aikaa ja se näkyy hyvin voimakkaasti myös minun aikatauluissani. Monta juoksukoulua on taas käynnissä, triathlonkoulut valmistautuvat kevään koitoksiin ja itse koetan ehtiä tekemään edes jotain omia treenejä näiden kaikkien välissä. Omat juoksukilometrit (ja ennen kaikkea omat kilpailuvauhdilla tehdyt harjoitukset) ovat jääneet niin minimiin, että Tukholman maratonille lähden puhtaasti lenkkeilemään.
Viimeisen blogipostaukseni jälkeen olen ehtinyt käväistä Mallorcalla harjoitusleiriä vetämässä, tällä kertaa tosin vain viikon reissulla. Mukana oli taas huima joukko innokkaita pyöräilijöitä ja juoksijoita ja kelit olivat mahtavat. Vappu sujui serpentiinien parissa, kuten alla oleva kuva kertoo ; )
Viime lauantaina juoksin HCR:n rennon reippaalla tuntumalla ja samalla ehdin seurailla myös muita juoksijoita. Erittäin moni oli juoksemassa kisaa sellaisella varustuksella, jolla itse tekisin lenkkejä 0-5 asteen lämpötilassa. Älkää nyt hyvä ihmiset ylipukeutuko noihin kisoihin! Itse juoksin shortseissa ja t-paidalla ja menin juoksijoiden ohi, joilla oli yllään lämpökerraston paita ja tuulitakki… ja nämä olivat siis ensimmäisessä lähtöryhmässä.
Elimistömme on sen verran hienosti itseään säätelevä koneisto, että se reagoi voimakkaasti esimerkiksi ylikuumentumisen vaaraan. Jos vaatetta on liikaa, ruumiinlämpö nousee tarpeettomasti ja aivot antavat signaalin, että vauhtia pitää hidastaa. Ylipukeutumisella voi siis ihan konkreettisesti huonontaa loppuaikaansa. Puhumattakaan siitä, kuinka kamalaa on juosta niin, että jo ensimmäisen kilometrin kohdalla kiehuu ja on pakko riisua takki vyötäisille roikkumaan ja ärsyttävästi lepattamaan. Lauantain kisassa juoksukeli oli ihanteellinen, noin 10-15 astetta lämmintä ja puolipilvistä – juoksijan unelma! Kesän kisoihin pukeutumista miettiessä kannattaa miettiä samassa kelissä normaalia lenkkivarustusta ja vähentää siitä vielä reilusti. Pääsääntöisesti voi todeta, että tästä eteenpäin jokaisen loppukevään ja kesän kilpailun voi juosta shortseissa ja lyhythihaisessa tai hihattomassa paidassa.
Toki yllätyskelejäkin on aina olemassa, kuten Tukholmassa pari vuotta sitten: muutama lämpöaste ja räntäsade olisivat vaatineet enemmän vaatetta, kuin shortsit… Itse onnistuin sattumalta tuon kisan karttamaan, vaikka Tukholma muuten onkin kuulunut vakiomaratoneihin.
Muutaman viikon päästä laiva on lastattu juoksijoilla, suuntana Tukholma. Onpa hauskaa lähteä maratonristeilylle pitkästä aikaa, tuttuja laivalla ainakin riittää. Malttia kaikille viimeisten viikkojen harjoitteluun ja onnea kisaan!
Iloisia lenkkejä!
– Johanna
(lepopäivän tekemistä…)
tahto 
HCR-fiiliksistä vähän lisää. Istuin tänä vuonna katsomossa – ja Jussin maaliintulon bongasinkin, sinua en nähnyt…Hyvältä näytti nähdä valtava määrä hyväkuntoisia ja liikkuvia ihmisiä. Ja valtavasti liikunnan iloa. Pari viikkoa sitten havahduin toisenlaiseen näkyyn, kun istuimme Ruotsinlaivan Promenadella matkalla kohti maastojuoksukoitosta. Kyse ei ollut maratonristeilystä, joten oli ohi lipuva väkijoukko ei ollut hyväkuntoista eikä porukka kovasti liikuntaa harrastavaltakaan vaikuttanut. Pienenä lisämausteena saimme vielä ”nauttia” jääkiekkofanien seurasta. Risteilyllä oli mukana bussilaisteittain Suomi-Ruotsi ottelua seuraamaan menossa ollutta reipasta ”urheilukansaa”…
HCR:n suhteen yksi asia jäi mietityttämään – joku siitä jo HS mielipidepalstalla tänään kirjoittikin; on harmi, kun juoksutapahtumista jää näkyvää geelipussikylvöä juoksureitin varteen. Olen niitä havainnut ja poiminut mm. Pikku-Huopalahden alueella. Tämä on kaikkien isojen juoksujen jälkeen näkyvä lieveilmiö, joka ei ikävä kyllä lisää anti-juoksuihmisten myönteistä suhtautumista meille rakkaaseen lajiin…
Hyviä omia treenejä ja intoa innostaa muita 🙂