Soveltamista ja suunnitelmia

Tämä talvi on ollut treenien suhteen varsinaista soveltamista. Kaipaan ihan huutavasti talvea, mutta eipä tälle kelille nyt mitään voi. Itselläni talven päätavoitteena oli Finlandia-hiihto, joka on tarkoitus hiihtää tulevana viikonloppuna. Olin ilmoittautunut molemmille matkoille eli tarkoituksena oli hiihtää lauantaina 50km perinteistä ja sunnuntaina sama matka vapaata. Lumitilanne on Lahdessa yhtä kehno kuin täällä Helsingissäkin, mutta silti järjestäjät pitävät kynsin hampain kiinni siitä, ettei kisaa peruta. Reitti lyhentyi 32 kilometriin, hiihtoura on normaalia kapeampi, paikka paikoin ei saa ohittaa ollenkaan ja järjestäjä varoittaa lumen puutteesta sekä kehottaa ottamaan mahdollisimman huonot sukset mukaan… ei kiitos. Osallistumismaksujen menettäminen harmittaa, mutta en silti halua lähteä ryysimään huonoille laduille lyhyttä reittiä. 

Harjoittelun suhteen on välillä oltava aika luova: Harjoitusohjelmaa voi joutua muuttamaan vammojen, sairastelun, perhesyiden, työmenojen, kelien, varusteongelmien ja monien muiden syiden (sekä tekosyiden) takia. Itse joudun useinkin soveltamaan suunniteltuja omia treenejäni työni takia. Joskus asiakkaitten kanssa tehdyt treenit ja vedettyjen tuntien rasitus vaan tuntuvat niin paljon kropassa, että tehoja ei enää irtoa omissa treeneissä. Joskus taas kulkee yllättävänkin hyvin ja saatan lennosta pidentää tai koventaa jotain harjoitusta. Koska en itse aina pysty noudattamaan mahdollisimman järkevää ja systemaattista ohjelmaa, joudun välillä taiteilemaan veitsen terällä kropan kestämisen ja palautumisen suhteen. Olen kuitenkin yrittänyt opetella kuuntelemaan kehoani niin, että reagoisin mahdollisiin ongelmiin jo pienistä merkeistä ja suhteuttaisin treenejä mahdollisimman hyvin kulloisenkin olotilan mukaan. Siis yritän. En väitä, että tämä aina onnistuisi… Samoin kelien ja tiukkojen aikataulujen vuoksi joudun soveltamaan ja niin joutuvat monet muutkin kuntoilijat.     

Triathlonharjoittelussa monet kokevat talvitreenien järjestämisen vaikeaksi. Toiset harrastajat koettavat väkisin soveltaa kesälajia sellaisenaan talveen ja se ei Suomen olosuhteissa ole ihan ongelmatonta. Pahimmassa tapauksessa lajia aloitteleva harrastaja lannistuu treenien järjestämisen vaikeudesta ja saattaa jättää talven treenit kokonaan väliin. Miksi treenit sitten pitäisi koettaa järjestää niin vaikeasti? 

Triathlonissa koko lajin hienous on kolme eri etenemismuotoa ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä jotain noista lajeista pystyy aina tekemään olosuhteista ja vammoista huolimatta. Tätä palettia kun vielä täydentää hiihdolla, lihaskuntoharjoittelulla ja kehonhuollolla, on tekemisen suhteen paljon valinnanvaraa. Ei ole realistista, että työssäkäyvä, mahdollisesti perheellinen henkilö pystyisi normaalina arki-iltana tekemään yhdistelmätreenejä, jotka vaativat säkillisen eri varusteita sekä siirtymiä kesken treenin paikasta toiseen. Toki yhdistelmiä on hyvä tehdä silloin tällöin talven aikana, mutta tavoitteellisestikin harjoittelevan triathlon-harrastajan pääfokuksessa on talvella kuitenkin kestävyyden parantaminen, lajivoima ja tekniikka. Etenkin uintitekniikkaa on hyvä hioa talven rospuuttokeleillä kuntoon. Jos siis treenien sovittaminen kalenteriin tuottaa hirveää stressiä ja perhe ja muu sosiaalinen elämä kärsivät liikaa, on syytä miettiä, yrittääkö toteuttaa asioita hieman liian vaikeasti. 

Itse olen aina talvisin tehnyt kaikki pitkät treenit hiihtäen ja usein yhdistänyt hiihdon päätteeksi vielä pienen juoksupätkän. Toimii. Tässä muutamia suhteellisen matalan kynnyksen yhdistelmätreenejä, jotka itse olen ainakin kokenut helpoiksi toteuttaa talvellakin:

• Juoksun + lihaskuntotreenien yhdistelmät: Juosten salille, treeni siellä ja juosten takaisin. Lyhytkin matka riittää ja samalla tulee hoidettua lihaskuntotreenin lämmittely ja loppuverryttely.
• Juoksu + spinning: Helppo yhdistelmä, jonka voi toteuttaa vaikka 15 min mattojuoksun muodossa heti spinning-tunnin perään tai juosta esim. 1h salille, polkea 1-2 spinning-tuntia ja juosta 15-30 min reippaasti matolla tai kotiin.
• Juoksu + uinti: Tavarat autoon tai hallille, sopivan pituinen lenkki (treenin luonteen mukaisesti) uimahallilta ja lopuksi uinti käsivetoja painottaen hallilla. 
• Hiihto + juoksu: Lyhyt tai pitkä lenkki hiihtäen, päälle 15-60 min juoksua (treenin luonteen mukaisesti).
• Reipas juoksu + pyöräily lyhyillä vaihdoilla: Yhdistelmä salilla kuntopyörää ja juoksumattoa lyhyissä pätkissä vuorotellen (esim. 5min juoksua, 5min pyörää noin tunnin ajan)
• ”Jussin työmatkatriathlon”: Reppu selässä pyöräilyä keskuspuistoa pitkin, välissä pyörä ja reppu pusikkoon ja juoksua muutama kilometri, pyörällä jatkaen uimahallille ja siellä uinti. Uinnin jälkeen rauhallisesti rullaillen työpaikalle ja hommiin 🙂
• ”Johannan asiakasduathlon”: Pyöräillen reippaasti asiakkaalle, juoksu asiakkaan kanssa ja kovaa pyöräillen kotiin. 
  Ei siis pidä unohtaa, että esimerkiksi työmatkapyöräily ja siihen yhdistetty juoksu tai uinti luovat jo pohjaa kesän kisoja ajatellen. 

Itse rakastan eri vuodenaikoja ja sitä, että koko vuotta ei tarvitse tehdä samoja juttuja. Hitsit, miten hienolta tuntuu huhti-toukokuussa päästä maantiepyörän päälle ja toisaalta talven ensimmäiset hiihdot tuntuvat juhlalta. Alkukesästä ensimmäiset avovesiuinnit saattavat salvata hengen paitsi viileytensä, myös hienoutensa vuoksi. Välillä on hyvä kokeilla myös ihan muita lajeja. Tärkeintä on, että into liikkumiseen säilyy, kroppa pysyy ehjänä ja sitä kautta kehittymistä tapahtuu!

Hiihtokisojen nyt jäätyä väliin, on aika siirtää katse jo kevään ja kesän kilpailuihin. Itselläni kisakalenteri näyttää ensi kesän suhteen suunnilleen tältä:

Toukokuu: (HCR?) Tukholman maraton
Kesäkuu: Vantaa triathlon (perusmatka) ja Kisko triathlon (perusmatka)
Heinäkuu: Finntriathlon Joroisilla (puolimatka)
Elokuu: Ironman Copenhagen
Syyskuu: Berliinin maraton

Ehkä nähdään noissa tapahtumissa 🙂

– Johanna

P.S. Sain takaportin kautta osallistumisoikeuden Berliiniin, huippua! Tässä fiiliksiä viime syksyn kisan loppusuoralta: