D niin kuin doping

Olympialaiset ovat täällä taas. Saamme seurata upeita urheilusuorituksia, nähdä huippu-urheilijoiden monen vuoden työn, jännittää onnistumisia ja kokea suuria tunteita. Arvostan kaikkien noiden urheilijoiden työtä, jotka ovat lunastaneet paikkansa olympiajoukkueeseen. Haluaisin palavasti uskoa, että kisojen menestys on jokaisen urheilijan kohdalla ansaittu kovan työn ja poikkeuksellisen lahjakkuuden avulla. Valitettavasti näin ei kuitenkaan taida olla. Iso D on jo ajat sitten tullut mukaan kilpaurheiluun ja nykyään doping houkuttelee myös kuntoilijoita.

Doping-testit kehittyvät koko ajan (niin tosin kehittyvät myös aineet ja menetelmät) ja koska nyt otettuja näytteitä säilytetään seuraavat 10-vuotta, on hyvin todennäköistä, että kiellettyjen aineiden käyttäjät paljastuvat ennen pitkää. Silti moni on valmis ottamaan riskin. Lopullinen päätös on toki ainakin teoriassa urheilijalla, mutta käytännössä kiellettyjen aineiden käytöstä voi olla vaikea kieltäytyä, jos maailman huipulle ei vain ole asiaa puhtain paperein. Pyöräilyssä doping on noussut suuriin otsikoihin ja pyöräilijä Tyler Hamiltonin kirja Voittoja ja valheita avasi ainakin omat silmäni siitä, millaisten asioiden kanssa huippupyöräilijät joutuvat dopingin osalta kamppailemaan. Suosittelen lukemaan. 

Valitettavasti kielletyt aineet ovat mukana myös kuntosalimaailmassa. Aiheesta on ollut viime aikoina runsaasti keskustelua ja tavallisten kuntoilijoiden dopingin käyttöön on alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Miksi ihmeessä joku on valmis vaarantamaan terveytensä ja käyttämään kiellettyjä aineita (esim. anaboliset steroidit, efedriini ja klenbuteroli) vain saadakseen isomman hauiksen nopeammin? Laiskuuden, kaikkimullehetitännenyt-ajattelun, kiireen, menestymisen pakon ja tyhmyyden takia. Ei hitto, oikotietä onneen ei ole edelleenkään olemassa. Lihasten ja hyvän kunnon eteen pitää tehdä töitä! Hyvä artikkeli kuntoilijoiden dopingistä ja sen vaaroista löytyy mm täältä.

Itse olen tuonut monta kertaa täällä blogissanikin esille oman suhtautumiseni lisäravinteisiin ja erilaisiin laihdutusvalmisteisiin. Tietyt lisäravinteet ovat kovaa urheileville perusteltuja (mm. heraproteiini palautumisen edistäjänä), mutta tavallinen liikkuja pärjää edelleen erinomaisesti perusruoalla ja syömällä monipuolisesti. Kilpailutilanteissa ja pitkissä harjoituksissa energiavalmisteiden käyttö on tietenkin asia erikseen ja tuolloin energiageelit sekä urheilujuomat ovat suositeltavia. Nämä tuotteet ovat kuitenkin vain hiilihydraatin lähteitä eivätkä sinänsä rinnastettavia lisäravinnekikkailuihin. Eviran mukaan Suomeen tuodaan koko ajan ravintolisiä ja laihdutusvalmisteita, joita valvotaan vain pistokokein. Voit siis käytännössä ostaa mitä roskaa tahansa. Jos päätät harkitusti käyttää jotain lisäravinnetta, tutki tarkkaan, mitä ostat. Kaikki ihmepillerit, jotka kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta, ovat todennäköisesti suurta huijausta. Myös alkuun harmittomalta tuntuvat valmisteet, kuten esimerkiksi kofeiinitabletit aiheuttavat säännöllisesti käytettynä riippuvuutta ja elimistön toleranssi kasvaa. Tie runsaasta lisäravinteiden ja piristeiden käytöstä kohti voimakkaampia aineita voi olla yllättävänkin lyhyt. 

Elimistömme palautejärjestelmä on uskomattoman hieno ja monimutkainen systeemi, eikä sitä pidä sekoittaa. Kun joku paikka ilmoittaa itsestään kivulla, sitä pitää kuunnella eikä vaan vetää päivästä toiseen buranaa huuleen. Jo runsas särkylääkkeiden käyttö on mielestäni askel dopingin maailmaan. Huolestuneena olen kuunnellut kommentteja, joissa juoksuharrastajat kertovat ottavansa särkylääkkeitä ennen maratonia. Jos elimistö ei ole siinä kunnossa, että se kestäisi maratonin ilman särkylääkkeitä, ei matkaan pidä lähteä. Jos särkylääkkeitä ottaa ennen maratonia vain sen takia, ettei juoksun loppupuolella tuntuisi niin pahalta, mennään myös metsään. Eihän maraton olisi maraton, jos loppumetreillä juoksu ei alkaisi jo lihaksissa painamaan! Kollegani, joka on kierrellyt satoja maratoneja, muistelee, että monilla rapakon takaisilla maratoneilla on ollut jopa urheilujuomien vierellä tarjolla pillerikasoja. Siitähän sitä onkin sitten kätevää nappaista banaania ja kipulääkettä samalla kertaa ja jatkaa iloisena juoksua.

Ylen artikkelissa Tommi Vasankari puhuu viisaita ja toteaa, että varsinkin munuaisten nestettä poistava tehtävä urheilusuorituksen aikana vaikeutuu, jos veressä on tulehduskipulääkkeitä. Jutun mukaan Bonnin maratonilla lääkkeitä käyttäneistä juoksijoista joka kymmenes oli havainnut juoksun jälkeen verta virtsassa tai ulosteessa. Luulisi, että jotkut kellot alkaisivat soida viimeistään tuossa vaiheessa. Uusimpien tutkimusten mukaan särkylääkkeiden on myös todettu hidastavan palautumista. 

No niin, tulipa paasattua vähän rankempaa asiaa tänään. Avautuiko? 😉
Jotenkin sitä vaan toivoisi, että mahdollisimman moni suomalainen urheilisi mahdollisimman puhtain paperein. Liikunnassa mukavintahan on matka tavoitteeseen, ei pelkkä päämäärä. Miksi siis kiiruhtaisit mukavaa matkaa ja jopa vaarantaisit pääsysi maaliin? 

Nautinnollisia treeni- ja penkkiurheiluhetkiä kaikille!

– Johanna

 

Kuva: Pyöräilijöitä puhtain eväin!