Kuulumisia mahan takaa

Taas on muutama viikko vierähtänyt ja maha kasvaa. Raskausviikko 33 on kohta lopuillaan eli laskettu aika alkaa lähestyä. Enää vajaa pari kuukautta h-hetkeen… jos siis salamatkustajamme päättää saapua aikataulun mukaisesti. Koska elämäni pyörii nyt sen verran vahvasti tämän mahan ympärillä, myös blogini saa luvan taipua hetkellisesti raskausaikaan. Mutta älkää pelätkö – mihinkään kestovaippaperhepetitäysimetysomatekoisetsoseet-keskusteluihin en vieläkään lähde mukaan.

Äitiyslomani pitäisi alkaa jo kahden viikon päästä, mutta ihan kokonaan en tuolloin vielä pysty lomalle jäämään. Juoksu- ja triathlonkoulujen tapaamisia on vielä muutamia jäljellä tämän vuoden puolella ja vakioasiakkaille teen harjoitusohjelmia koko äitiyslomani ajan.

Moni on minua muistutellut siitä, kuinka vauva muuttaa elämää ja kuinka vaikeaa on tehdä lapsen syntymän jälkeen mitään muuta. Tottakai vauva muuttaa elämän täydellisesti, sitä en epäile. Yrittäjänä en kuitenkaan voi ajatella esimerkiksi äitiyslomasta aivan samalla tavalla kuin monet palkkatöissä olevat. Olen nyt kohta 6 vuotta pyörittänyt omaa yritystäni ja toiminnan lopettaminen hetkeksi kokonaan olisi paitsi tyhmää ja taloudellisesti lähes mahdotonta, myös henkisesti vaikeaa. Työni on minulle elämäntapa ja sitä ei voi siirtää noin vain sivuun. Olen siis valmistautunut vastaanottomaan Vuoden huono äiti -palkinnon siitä syystä, että aion pari kertaa kuukaudessa jättää lapsen rakastavan isänsä hoitoon muutamaksi tunniksi, jotta pääsen valmennushommiin 😉 Ja sitä ennen monta kertaa, jotta pääsen lenkille ja muihin treeneihin.

Treenit sujuvat vielä raskausviikkojen määrään nähden hyvin. Parina viime viikkona olen tehnyt aika paljon lihaskuntotreeniä salilla ja bodypumpissa, hyviä uintitreenejä (2-3,5km) erilaisilla tekniikkaharjoituksilla höystettynä, muutamia juoksulenkkejä (30-50 min lukuisilla vessatauoilla), vesijuossut sekä nautiskellut pitkistä sauvakävelylenkeistä. Olen myös edelleen käynyt äitiysjoogassa rentoutumassa ja hengittelemässä sekä tehnyt paljon kehonhuoltoa dynaamisia venytyksiä ja rulllaa hyödyntäen sekä venyttelytunteja ohjaten.

Eilen teimme Team Tahdon kanssa mäkitreenin Malminkartanon jätemäellä. Itse vaihdoin mäkijuoksun sauvarinne-treeniin ja portaat kävelin ja harpoin juoksun sijaan. Oli hauskaa tehdä vähän kuormittavampaakin treeniä, vaikka en mitenkään maksimitehoilla tietysti treeniä tehnytkään. Portaissa kyllä huomasi, että happeani käyttää joku muu ja minulle jää vain rippeet.

Viikottainen treenituntimääräni pyörii noin 15 tunnin paikkeilla edelleen, mutta toki tehot olen suhteuttanut raskauden etenemisen mukaan. Raskauden myötä myös omaa kehoa on ollut pakko kuunnella vähän tarkemmalla korvalla ja olen jo tottunut muuttamaan lennosta treenisuunnitelmia: jos on hyvä olo, olen tehnyt hyvällä fiiliksellä vähän enemmän ja nahkeampina päivinä ottanut ihan reilusti rennommin.

Kohtu painaa nyt aika voimakkaasti keuhkoja ja muita elimiä kasaan ja hengittäminen on normaalia raskaampaa. Kaikista vaivoista huolimatta on huikeaa ajatella, miten naisen keho mukautuu ja muuttuu. Luonto on ihmeellinen. Täytyy kyllä myöntää, että kovasti jo odotan sitäkin hetkeä, kun saan oman kehoni itselleni takaisin. Vaikka pystyn olosuhteisin nähden paljon vielä urheilemaankin, kaipaan sitä tunnetta, kun voi päästellä menemään täysillä, repiä itsestään kaiken irti liikoja varomatta.

Turvotukselta, pahemmilta selkävaivoilta ja reilulta painonnousulta olen ainakin vielä välttynyt ja uskon sen vahvasti olevan liikunnallisen elämäntavan jatkamisen ansiota. Huomaan kyllä esim. selässäni heti, jos yritän väkisin pitää kokonaan lepopäivän ja liikun aika minimaalisesti. Liikkeellä olo pitää ainakin minut kunnossa ja toimintakykyisenä. Vielä kun saisin jostain kaivettua samaa intoa myös kotihommiin – ikkunat odottavat edelleen kevätpesuaan ja ehkä ne saavat odottaa sitä ensi kevääseen asti…

Päätän raporttini tältä erää tähän 🙂 Mukavaa, syksyistä viikkoa!

– johanna