Vuoden alku ja uuden elämän aloittajat ovat täällä taas: Kuntosalit pullistelevat kävijöitä, ohjatuille tunneille ei mahdu sekaan, jokainen lehti suoltaa dieettivinkkejä ja ihmiset yrittävät taas olla piirun verran parempia.
Vuoden alku on myös kestävyyskuntoilijalle hyvää aikaa treenata voimaa varsinkin nyt, kun hiihtokausi antaa vielä odottaa itseään. Viime viikolla olin parina päivänä kuntosalilla tekemässä omaa voimaharjoitustani ja silmäilin siinä sivussa välillä muita. Naisten salilla karkeasti arvioituna noin 80% asiakkaista teki ihan mitä sattuu mitä karmaisevammilla tekniikoilla. Mitään suurta vahinkoa tuskin pääsi syntymään, sillä näiden naisten painot olivat 1-2 kilon luokkaa eli ei siitä treenistä kyllä syntynyt paljon hyötyjäkään! Ehkä 10 % naisista tuntui tietävän, mitä teki ja jäljelle jääneet 10 % lukivat lähinnä lehtiä ja välillä käväisivät laitteilla ihmettelemässä, mitä näillä oikein pitäisi tehdä. Sekasalilla sentään vähän useamman treeni näytti jotenkin järkevältä, mutta osa näytti sielläkin olevan totaalisesti hukassa tai väänsi menemään maksimipainoilla sellaisella tekniikalla, että hirvitti.
Korostan nyt, että kuntosaleille ja ohjatuille tunneille SAA mennä tutustumaan ja vain haistelemaan menoa, mutta jos haluaa tuloksia, on hommassa oltava tolkkua ja suunnitelmallisuutta. Tässä fiktiivinen, mutta tyypillinen tarina erään uudenvuodenlupauksen tehneen keski-ikäisen naisen ensimmäisestä (ja luultavasti viimeisestä) kuntosalikerrasta:
Nainen menee salille ja näkee mielestään ympärillään vain supertreenattuja naisia tai sitten hieltä haisevia kehonrakentajamiehiä (vaikka oikeasti suurin osa kävijöistä on ihan tavallisia kuntoilijoita). Nainen on kuullut, että ensin pitää lämmitellä ja tutkailee lämmittelylaitteiden rivistöä. Hän astuu crosstrainerille, muttei saa sitä käynnistymään. Nolostuneena nainen katsoo ympärilleen huomasiko kukaan ja siirtyy vähin äänin kuntopyörän päälle, sillä pyöräillähän nyt jokainen osaa. Nainen saa pyörän liikkeelle, mutta keikkuu puolelta toiselle, koska ei osannut säätää satulaa alemmas. 5 minuuttia sinniteltyään nainen lähestyy varovasti ensimmäistä laitetta. Hän on pyörän päältä nähnyt jonkun istuvan penkissä ja ojentavan laitteessa jalkojaan. Nainen menee laitteeseen istumaan, muttei saa jaloillaan vastusta hievahtamaankaan. Hän tutkailee varovasti laitetta ja kiertää sen ympäri, kunnes viimein keksii mistä laite säädetään. Nainen laittaa vastuksen pienimmälle mahdolliselle, jottei äskeinen tilanne ainakaan toistuisi ja ojentelee jalkojaan tietämättä kuinka paljon on tarpeeksi. Kun reidet vähän polttelevat, nainen siirtyy seuraavalle laitteelle ja huomaa, ettei hänellä ole aavistustakaan mitä sillä pitäisi tehdä. Koetettuaan muutaman liikesuunnan nainen vilkuilee taas nolona ympärilleen ja jättää laitteen äkkiä rauhaan. Salin toisella laidalla on käsipainoja ja niillä nainen koettaa vielä tehdä muutamia liikkeitä, joita on joskus tehnyt jumpassa. Tuolloin hän teki liikkeitä 2 kilon käsipainoilla, mutta nyt nainen ottaa varmuuden vuoksi kilon painot. Samaan aikaan viereen tulee hikinen mies, joka ottaa suurimmat mahdolliset painot ja ähisee epäilyttävästi. Nainen kokee olevansa tiellä, nolostuu taas ja pakenee vähin äänin. Hän tekee vielä muutaman venytyksen, jotta saisi aikaa kulumaan salilla enemmän, lueskelee muka huolettomasti lehteä venyttelyn yhteydessä ja katoaa sen jälkeen pukuhuoneeseen… eikä tule salille enää toiste.
Moni kokee voimaharjoittelun epämiellyttävänä, koska ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä ja tuntee itsensä sekä kuntosalilla, että ohjatuilla lihaskuntotunneilla ulkopuoliseksi. Eihän kukaan voi osata asioita, joita ei ole ikinä tehnyt! Paras tapa aloittaa harjoittelu onkin ammattilaisen ohjauksessa. Jos olet menossa ensimmäisiä kertoja salille, pyydä samantien saliohjaus ja tutustu voimaharjoitteluun turvallisesti ja ohjatusti. Kun sinulla on oma ohjelma, voit keskittyä olennaiseen ja myös kehityt. Jos taas olet jo vuosia paahtanut bodypumpissa, kokeile välillä korvata pumppitunti kuntosalitreenillä. Kehitystä ei tapahdu samaa ohjelmaa samoilla painoilla vuodesta toiseen junnaamalla.
Itselleni kertyi viime vuonna 850 treenituntia, joissa toki on mukana asiakkaitteni kanssa tehokkaasti liikutut tunnit. Noissa tunneissa on mukana myös erittäin monta voima- ja liikkuvuusharjoitteluun käytettyä tuntia, joita ilman tuo määrä muuta treeniä tuskin olisi ollut mahdollinen ilman merkittäviä loukkaantumisia. Nyt odotan malttamattomana lumen tuloa ja kunnollista hiihtokautta ja toivon voivani jo seuraavassa blogikirjoituksessani hehkuttaa hiihdon ilosanomaa 🙂
Toivon sinulle kestävää, vahvaa, nopeaa, vetreää ja iloista treenivuotta 2014!
Hiihtokelejä odotellessa,
– Johanna
Keväthanget, aaahh!!
tahto 