Joroisten Fintriathlon lähestyy ja se tarkoittaa taas erinäisten tavaroiden tarkistamista, pakkailua ja huoltamista. Kun lajeja on kolme, tarvitaan varusteitakin aika paljon.
Pelkään kuitenkin, että moni aloitteleva triathlonisti jättää tänäkin kesänä kilpailut kokeilematta, koska ei mielestään omista tarpeeksi hyviä varusteita tai ei ole tarpeeksi valmis kokeilusarjoihin. Kyse on loppujen lopuksi kuitenkin vain uinnista, pyöräilystä ja juoksusta, ei avaruusmatkailusta. Ja kokeilusarjat ovat nimensä mukaisesti kokeilusarjoja!
Itse kokeilin triathlonia ensimmäisen kerran jo lapsena, kun isäni keksi järjestää mökkipaikkakunnallamme Sola-triathlonin. Tapahtumasta tuli klassikko mökkiläisten ja kyläläisten keskuudessa ja sarjoja sekä matkoja sovellettiin niin, että kaikki löysivät sopivan reitin. Uintipaikalle matkustimme traktorin lavalla ja uintipoijuina toimivat vesikanisterit. Pyöräilyosuuden monet väänsivät vaihteettomalla mummopyörällä ja palkintomitalit väännettiin paalinarusta ja koivuhaloista tehdyistä kiekoista. Palkintojenjako tapahtui illan tansseissa navetan ylisillä. Käyttämäni varusteet tuolloin olivat vanhat lenkkarit, kulahtanut puuvillateepaita ja shortsit – eikä niistä mitään taatusti hankittu kisaa varten.
(Tunnelmia tulevan triathlonistin talven kilpailukaudelta 80-luvulta. Kultaa tuli. Huomaa ammattimaiset varusteet.)
Ensimmäinen ”oikea” triathlonkisani oli sprinttimatka Kisko triathlonissa. Olin tuohon mennessä pyöräillyt maantiepyörällä kerran enkä osannut kroolata yhtään. Kuntoni toki oli tuolloin erinomainen ja maratoneja oli alla jo lähes parikymmentä. Halusin lähteä kokeilemaan lajia ja mikäs sen parempi paikka olisi kokeilla, kuin hyvin järjestetty tapahtuma. No entäs ne varusteet? Uimalasit löytyivät omasta takaa, maantiepyörä oli lainassa ja kisavaatteiksi riitti tavallinen urheilutoppi ja bikinien alaosa, joiden päälle vedin uinnin jälkeen pyöräilyhousujen malliset juoksushortsit ja numeroliivin. Parasta oli kuitenkin märkäpuku, josta on kyllä pakko kertoa kasvojen menettämisen uhallakin… Rakas, säästäväinen miehini nimittäin bongasi Claes Ohlsonilta lyhythihaisen ja -lahkeisen märkäpuvun, hinta 35 euroa. Miksi ostaa kallista märkäpukua, jos sellaisen saa muutamalla kympillä? Vedessä kyllä huomasin, että on olemassa märkäpukuja ja Märkäpukuja. Meidän pukumme oli tarkoitettu vesileikkeihin, ei uintiin: hartioiden muotoilu pakotti kädet alaspäin ja puku muuttui uidessa raskaaksi eikä ainakaan helpottanut uintia millään tavalla. No, uin rintauintia matkan suhteellisen reippaasti läpi enkä edes noussut viimeisenä vedestä ylös. Muutenkin kisa oli hauska kokemus ja triathlon valikoitui uudeksi lajikseni juoksun, hiihdon ja lihaskuntotreenailujen rinnalle. Tarinan opetus: vaikka olisit kuinka pihi, älä osta pukuasi Claes Ohlsonilta!
(Kiskossa 2011, nyt jo ensimmäisellä omalla maantiepyörällä. Kuva: Ilkka Järvimäki)
Älä siis ota liikaa stressiä ensimmäisistä kilpailuistasi. Jos et kilpaile sadasosasekunneista huippujen kanssa, et tarvitse erillistä kilpailuasua, aika-ajopyörää tai pisarakypärää. Uskallan väittää, että mahdollisimman aerodynaaminen juomapulloteline ei ole ratkaiseva tekijä onnistumisesi suhteen – toki huonoja välineitä on aina kiva syyttää ennemmin kuin huonoa kuntoa 😉
Ihan kylmiltään ei kuitenkaan kisaa kannata lähteä. Aloittele kokeilusarjoista ja esimerkiksi elokuussa järjestettävä Helsinki City Triathlon on erinomainen tilaisuus testata lajia. Tärkeitä opeteltavia asioita jatkossa ovat
- pyörän hallinnan opettelu, ettet aiheuta vaaraa muille etkä itsellesi
- juominen ja energian nauttiminen vauhdissa
- kilpailujen säännöt (mm. peesikielto)
- vapaauinnin tekniikka
- taloudellinen juoksutekniikka
Jos ja kun innostut lajista enemmän, on syytä kiinnittää huomiota vaihtojen harjoitteluun, totutella aerotangoilla ajamiseen ja panostaa hieman enemmän lajiharjoitteluun.
Myönnetään… nykyään omasta kaapistani löytyy varusteita joka lähtöön ja keskustelen jo sujuvasti erilaisista kiekoista (jotka maksavat enemmän kuin oma pyöräni). Viime kesänä hankittu märkäpuku (ei se Claes Ohlsonin malli) päivittyi jo uudella ja etenkin pyöräilyn osalta nälkä kasvaa syödessä. Jos sinulla on liikaa rahaa, on triathlon erinomainen laji pistää setelit kiertoon. Jos et kuitenkaan kylve rahassa etkä pysty hankkimaan kaikkia varusteita kerralla, mielestäni kannattaa panostaa näihin:
- Hyvä maantiepyörä, jota ei heti seuraavana kesänä tarvitse päivittää uuteen ja jonka voit tuunata triahtlon-kisoihin jatkossa lisäämällä siihen aerotangot ja eteenpäin kallistuvan satulatolpan
- Hengittävä ja kevyt pyöräilykypärä
- Istuvat ja laadukkaat maantiepyöräilykengät
- Märkäpuku (älä osta halvinta mahdollista)
- Hyvät lenkkarit
- Avovesiuintiin sopivat uimalasit (avovedessä ja etenkin yhteislädöissä isommat, maskimaiset uimalasit pysyvät yleensä paikallaan pieniä laseja paremmin)
- Laadukkaat pyöräilyhousut ja -paita
- Myöhemmin yksi- tai kaksiosainen triathlonasu
Vähemmälläkin pääsee kuitenkin alkuun ja nykyään maantiepyöriä sekä märkäpukuja pystyy myös vuokraamaan ja kokeilemaan.
Palataan vielä lopuksi märkäpukuun. Ensimmäisellä Clasun märkäpuvullani tuskin olisin lähtenyt vapaaehtoisesti uintiretkelle, mutta parempi märkäpuku on avannut oven kokonaan uuteen maailmaan: voin uida ilta-auringossa upean järven päästä päähän, kellahtaa välillä selälleni kellumaan, katsella pilviä ja haaveilla uusista seikkailuista.
Varusteilla on siis väliä, mutta unohda aluksi pisarakypärät ja levykiekot ja keskity olennaiseen. Ja muista, että tärkeämpää kuin mitkään varusteet, on peruskestävyyden rakentaminen, monipuolinen harjoittelu ja järkevä syöminen.
Itse pakkaan perjantaina auton täyteen kilpailu- ja lomailuvarusteita ja suuntaan kohti Itä-Suomea. Joroisten kisasta en ole Nizzan jälkeen jaksanut ottaa paineita. Lähden matkaan fiilispohjalta ja ilman sen suurempia tulostavoitteita tavoitteenani kannustaa samalla myös lukuisia triathlonkoululaisiamme, jotka ovat omaa urakkaansa Joroisilla tekemässä.
Onnea kaikille kesän kilpailuihin. Jos et ole vielä kokeillut triathlonia, elokuussa Helsingin uimastadionilla on hyvä hetki kokeilla…
tahto 