Hiihtoa, hiihtoa, hiihtoa, lihaskuntoa, uintia, juoksua, spinningiä ja venyttelyä. Tässä vastaus kysymykseen, miten triathlontreenini sujuvat näin talvella. Maratonjuoksut vaihtuvat talvella maratonhiihtoihin: viime viikonloppuna hiihdin Savonia-hiihdon (40km perinteistä) ja ensi sunnuntaina on vuorossa Finlandia-hiihto vapaalla tyylillä (50km). En ajatellut kuitenkaan Nizzan triathlonia taivaltaa hiihtäen eli kyllä tässä kevään mittaan muitakin treenejä tulee tehtyä… Nyt kuitenkin nautin vielä hangista.
Olen sitä mieltä, että koska Suomessa on kelien puolesta upea mahdollisuus tehdä eri vuodenaikoina erilaisia treenejä, kannattaa tilaisuutta käyttää hyväksi. En usko, että olisin ratkaisevasti paremmassa triathlonkunnossa kesällä, jos nyt talvella hiihtolenkkien sijaan olisin ajanut olohuoneessa trainerilla. Ainakin pääni olisi huomattavasti huonommassa kunnossa. Kaikki kunnia kuitenkin niille, jotka jaksavat peruslenkkejä fillarilla sisätiloissa puurtaa – itse vaan nautin ulkoilmasta niin paljon, että ajatus pitkästä lenkistä telkkaria katsoen hirvittää. Spinningiä ohjaan säännöllisesti eli onneksi pyöritystuntuma ei pääse talvella kokonaan katoamaan. Jos talvellakin tekisin kaikki pitkät lenkit juosten, kärsisin luultavasti kaikenlaisista vaivoista jo ennen maratonkauden alkua.
Hiihto on peruskunnon kehittämisen sekä juoksu- ja triathlonharjoittelun kannalta erinomainen treenimuoto: iskutuksen puuttuminen säästää jalkoja, ylä- ja keskivartalo vahvistuvat ja harjoitusten kestoja pystyy pidentämään pelkästään juosten tehtäviin harjoituksiin verrattuna. Lenkkien tehoa pystyy säätämään paitsi vauhdin, myös reittivalintojen avulla. Lisäämällä vielä pienen juoksupätkän hiihtolenkin päätteeksi, on triathlonin kannalta loistava yhdistelmäharjoitus kasassa.
Hiihto on kuitenkin tekniikkalaji, jota täytyy harjoitella. Ilokseni olen huomannut, että yhä useampi aikuinen on hakeutunut hiihtokouluun tai pyytänyt yksityisopetusta hiihdon tekniikkaan. Itsekin olen auttanut monia ihmisiä löytämään aivan uusia puolia hiihdosta kohtuullisen pienilläkin tekniikkavinkeillä. Jos olet jostain syystä päättänyt inhota hiihtoa, kokeile huviksesi antaa lajille uusi mahdollisuus. Muista kuitenkin, että hiihto on paitsi tekniikkalaji, myös välineurheilua parhaimmillaan. Suurin virhe on kokeilla hiihtoa epäsopivilla, lipsuvilla tai luistamattomilla lainasuksilla – sen jälkeen inhoaa hiihtoa varmasti vähintäänkin yhtä paljon, kuin lapsuuden pakkolenkeillä.
Tässä pieni muistilista hiihtoladuille:
1. Hiihto ei ole sauvakävelyä. Oleellista on liuku ja painon siirtyminen sukselta toiselle niin perinteisessä hiihtotyylissä kuin luistellessakin. Harjoittele sauvoitta hiihtoa ja pitkää liukua.
2. Monon kannan kuuluu irrota suksesta. Kyseessä on siis potku, ei jalan siirtäminen tönkkösuorana toisen eteen.
3. Tasatyöntö kehittää keski- ja ylävartalon voimaa ja sitä kannattaa harjoitella hieman joka hiihtokerralla. Muista, että katse seuraa työntöä loppuun asti. Ala-asennossa selkä on vaakasuorassa linjassa, niska selän jatkeena ja katse kohti monoja tai jopa suksien kantoja. Unohda siis pieni nytkyttely yläasennossa ja jätä myös kyykkytreenit salille tehtäväksi – jos kyykistyt voimakkaasti tasatyönnön aikana, vuotaa voima polvitaipeista pihalle.
4. Luisteluhiihto ei ole pelkästään perusluistelua eli kuokkaa. Kuokka on oikeastaan ylämäkitekniikka, jota kuitenkin useat hiihtäjät käyttävät ainoana tekniikkaan. Pyydä apua eri tyylien opetteluun. Tavoitteena olisi käyttää eri tekniikoita maaston muotojen mukaan: kuokkaa, wassua, mogrenia ja sauvoitta luistelua.
Keväthangilla hiihtäminen on liikuntaa parhaimmillaan. Vielä on aikaa hioa hiihtotekniikkaa ja nauttia toivottavasti aurinkoisista kevättalven hiihtopäivistä. Luistavia latuja!
tahto 