Aloitetaan varsin kevyellä aiheella… Onko harrastuksesi sinulle arkeen lisää energiaa tuova kiva asia vai pakkomielle, jossa yksikin väliin jäänyt treeni aiheuttaa vahvaa ahdistusta?
Olen itse intohimoinen liikkuja. Liikunta tuo jaksamista, hyvää oloa, vahvan ja kestävän kehon ja lisäksi se on iso osa identiteettiäni. Koska liikunta on myös työni, en aina pysty valitsemaan juuri sellaista treeniä, jota kehoni sinä päivänä tarvitsisi. Silti koetan kuunnella kehoani ja tehdä sellaisia treenejä, jotka kulloisenakin hetkenä ovat järkeviä. Välillä onnistun, välillä en. Lapset pitävät huolta siitä, että asioiden tärkeysjärjestys pysyy oikeana.
Triathlonin parissa törmään yhä useammin ilmiöön, jossa kohtuuden rajat on ylitetty jo kauan sitten. Erään yhteisön pukkarissa kehuskellaan treenien jälkeen sillä, kuka on ollut mitenkin monta kertaa ylikunnossa tai miten aikaisin tyyppi x herää aamuisin, jotta ehtii työpäivän ja perheen huoltamisen lisäksi tehdä kaksi treeniä päivässä. Lajin harrastamista aloitteleva saattaa saada kuvan, että triathlonia ei voi harrastaa, ellei harjoittele 15 tuntia viikossa. Väärin.
Porukassa harrastaminen on parhaimmillaan mahtavaa, mutta pahimmillaan joukossa tyhmyys tiivistyy. Toisten sankaritarinoita kuunnellessa todellisuus helposti hämärtyy. Oma treenimäärä ja etenkin harjoitusten intensiteetti tulee aina sovittaa vallitsevan elämäntilanteen mukaan. Usein hieman vähemmän, on enemmän.
Triathlon- tai juoksuharjoittelu ei ole rakettitiedettä. Jokaista lenkkiä ei tarvitse suorittaa tiukasti nenä kiinni sykemittarin näytössä. Se, että harjoitellaan oikeilla sykealueilla on tärkeää – etenkin sen takia, että pysytään pk-harjoituksissa peruskestävyyden sykealueella. Jokaiseen harjoitukseen liitetty hifistely (esim. 15 min PK1 + 5 min PK2 + 10 min VK1…). on kuitenkin yksinkertaisesti turhaa ja tekee jokaisesta harjoituksesta suorittamista. Kun näitä ohjelmia lykätään jokaisella muullakin elämänalueella suorittaville ihmisille, lopputuloksena on liian usein ylikunto ja liikunnan ilon katoaminen. Harrastuksesta tulee pakonomaista suorittamista eikä enää riitä se, että lähtee ”vain” pyöräilemään pariksi tunniksi syksyiseen luontoon.
Jotta kuntoilija kehittyy, täytyy harjoitussyklien ja palautumisen olla tasapainossa. Fyysinen harjoitus aiheuttaa hetkellisesti suorituskyvyn laskun. Kun palautuminen on riittävää, suorituskyky palaa samalle tasolle tai nousee harjoitusta edeltävää tasoa korkeammalle. Jos harjoituksia tulee liian tiheästi tai ne ovat intensiteetiltään liian kovia, keho ei ehdi palautua ja tuloksena on suorituskyvyn lasku. Yleisimmin törmään kehityksen pysähtymiseen tai taantumiseen silloin, kun harjoitukset ovat koko ajan liian kovia (palauttavat treenit, sekä peruskestävyysharjoittelu ovat todella vähäisessä roolissa). Samaan tilaan voi päästä kuitenkin myös pk-alueella treenaamalla, jos treenejä on yksinkertaisesti liian tiuhaan tai jos sykerajat ovat vain karkeita arvioita ja treenaakin koko ajan luultua kovempaa. TAI jos kokonaiskuormitus muilla elämän osa-alueilla on kovaa.
Aloitteleva triathlonisti kaipaa yleensä valmennusapua. Tällöin valmentajan vastuulla on oikeasti selvittää, mitä henkilö toivoo, mikä on hänen lähtötasonsa, ja kuinka paljon hän pystyy treenaamaan ilman, että esim. sosiaaliset suhteet kärsivät tai unen määrästä karsitaan. Olen joutunut todistamaan muutamaa tapausta, jossa triathlonista kiinnostunut henkilö on valmentajaltaan saanut eteensä listan hankittavista tavaroista ja ohjeet tiettyjen wattien noudattamisesta, vaikka hänellä ei ole ollut mitään käsitystä siitä, mihin niitä tavaroita käytetään tai mitä watit ylipäätään ovat.
Mittaamme monia asioita ja mittareiden myötä kyky kuunnella omaa kehoa on ehkä hieman hämärtynyt. Omaan tunteeseen kannattaa luottaa – jos väsyttää, kannattaa levätä. Liikkujan vaikein erottelutehtävä onkin erottaa väsymys ja laiskotus toisistaan.
Ehkä voisit pysähtyä hetkeksi pohtimaan suhdettasi liikuntaan:
* Ahdistutko voimakkaasti, jos et pysty tekemään suunniteltua treeniä?
* Tuntuuko, että jo yhden lepopäivän takia painosi nousee ja lihomisen pelko iskee?
* Jätätkö tärkeitä juhlia väliin, jotta voit toteuttaa treeniohjelmasi pilkun tarkasti?
* Tunnetko koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, että liikuntaharrastuksesi vie liikaa perheen yhteistä aikaa?
* Karsitko yöunistasi harrastuksesi takia?
Kuinka monta myöntävää vastausta tuli?
Kohtuullista syksyä 🙂
Johanna
tahto 